Siinä paikassa elävät sulassa sovussa perhosten siipiin itsensä verhonneet keijukaiset, kalanpyrstöiset merenneidot, sammakonihoiset lohikäärmeet ja sammalesta hattunsa koonneet menninkäiset.

Merenneidot olivat juuri kylpemässä kirkasvetisessä lammessa, jota reunustivat pystyyn kuolleet ikivanhat puut vänkyroine oksineen, korkeat kalliot ja heinäseinä, jonka suojissa merenneitojen koti on. Lohikäärmeen luolasta, suuresta kallionkolosta lammen vierellä, kuului kumeaa murinaa ja savua tuprahteli luolan suuaukosta. Suurella sammaleisella kivellä jättimäisen kuusen juurella istui lauma keijukaisia hiuksiaan harjaten, ja kiven toisella puolella taas vipeltivät menninkäiset kantaen pikkuruisia huonekalujaan uuteen kotiinsa. Kaikki oli rauhallista, sopuisaa - täydellistä. Jotain mihin ihmiset eivät koskaan kykene.


Oikeasti siellä oli kyllä vain paljon muurahaisia, puron solinaa, lentoon lähtevän kuikan siipien läpsytystä, sammalpeitteisiä kallioita ja hirven papanoita. Mutta täydellinen paikka se on silti, vaikka kengät kastuivatkin.