Hups, oon vahingossa poistanu ton otsikon ja muut ulkoasujutut netistä. Noh, aattelin tehä uudet kuitenki.

Mun pitkäaikasin unelma sitten rikottiin just. Kiitos. Kiitos kovasti ja valtavasti ja HIRVEÄN PALJON! Kärsikää sitten tyttärenne puhumattomuudesta ja siitä ettei se koskaan tee mitään eikä edes yritä opiskella koska rikoitte sen unelman. Sen mistä se on kaikkein eniten haaveillu koko pienen elämänsä ajan. Kiitos kun ette päästä sitä koskaan istumaan rakastamansa hevosen selässä niille poluille joita se on niin monen vuoden ajan kuluttanut ja tallannut odottaen vain sitä hevosta joka kantaisi selässään niillä poluilla. Kiitos kun tiputatte sen nokkospuskaan kovempaa kuin yksikään muu olento tässä maailmassa. Se ei unohda heti eikä koskaan.

Taustatietona nyt pahimman surun hetkellisesti laannuttua että Kiriä tarjottiin mulle ylläpitoa vastaan vuokralle, muuten se muuttaa toiselle puolelle Suomea tuntemattomalle ihmiselle.