Oon taas ollu ihan pihalla. Kenen kirja se "Ihan pihalla" muuten on?
Voisi lukea vaikka joskus.. Mutta joo. Aamuisin herätys kuudelta,
suihkuun, Valko vapaaksi, pukeutuminen, venyttely, Valkolle ruoka, oma
ruoka, hampaanpesu, vaatteiden vaihto, meikkaus, häsläys, kouluun,
odotusta 5-15 minuuuttia. Ja sitten koulussa ja kotiin, koneelle,
mässynmässyn, koneella, mässyn, lukemista, Valko vapaaksi, pesu,
Valkolle ruoka, vaatteiden vaihto, lukemaan, nukkumaan. Joka päivä
tuollaista except koneella olon tilalla tiistaisin sulkapallo ja
torstaisin lukemisen tilalla jumppa, ratsastus pari kertaa viikossa.
Viikonloppuja ei huomioida tuossa luettelossa. Oon niin turtunu tuohon.
Ei mitään erikoista, pari lisäkiloa, tylsyyttää ja ei paljoakaan
mielenkiintoa koulua kohtaan. Okei, paremmin koulu on tässä jaksossa
mennyt kuin viime jaksossa, mutta en tajua miksi. Matikan tunnit menee
laskeskellessa laskuja kun opettajan selityksien kuunteleminen vain
sekoittaa minut, yhteiskuntaopin tunnilla ruotsin sanojen ja
kappaleiden lukemista, hissan, äikän ja ruotsin tunneilla enemmän ja
vähemmän kuuntelua. Ja liikunnan tunneilla tehdään pakolliset vähän
miten huvittaa.
Kuten voi huomata, haluaisin jotain muutosta elämääni. Kuvittelin
jättäväni vanhan tylsän elämäni taakseni ja aloittavani uuden elämän
uuden blogin kera kun syksyn aikana on tullut uusia harrastuksia,
tuttuja jne. Mutta miksi ihmeessä pitäisi, en voi pyyhkiä pois kaikkia
vanhoja muistojani, en voi luopua vanhoista ystävistäni,
menneisyydestäni muutenkaan. Pitäisi muuttaa nykyisyyttä, ei yrittää
unohtaa menneisyyttä. Voisin vaikka ensinnäkin alkaa liikkua enemmän,
syödä vähemmän ja istua koneella vähemmän. Mutta miten pitkään olenkaan
yrittänyt? Karkkilakko kesti 2 päivää, moi vaan.
Ihanaa, kohta on joulu. Sitten haluan Marianneja, jouluvalot ikkunaan,
kasan kynttilöitä lipaston päälle, leikkiä koirien kanssa lumihangessa,
kaunista ilmaa, takkatulta ja tuoreita pipareita. Ja tallille on pakko
päästä ihanaan joulumaastoon lumen keskelle satulan narinaan kun
hengitys höyryää <3
En muista oonko kirjottanu syyslomasta, en varmaan. Oli kuitenkin ihana
loma! Oon vaikka miten pitkään haaveillu maastoratsastusreissusta
aurinkoisena syyspäivänä lehtisateessa, kavioiden kopistessa kevyesti
jäätyneellä tiellä ja satuloiden naristessa. Ja se unelma toteutui! Ja
oli oikeasti niiiin ihanaa! Yhden viikon aikana ratsastin sellaiset 8
tuntia, kaikki maastossa. Ja vielä kesällä olin maastokammoinen o.O
Keskiviikkona oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa, oli viikko väliä
Teemun kotiintulon takia. Kiri oli reippaalla tuulella kun ei hänkään
ollut saanut viikkoon liikuntaa, ja mentiin kentällä ja Kiri totteli
niin hienosti ja ihanasti ja upeasti ja en edes meinannut tajuta että
se on entinen ravuri. Välillä vaan oli vähän naurutappelua kun herra
päätti että raviin lähdetään kiitoravissa ja voltit mennään suorana
lapa edellä, mutta kun sen sitten sain toimimaan niin oli se niin namu!
Ja kenttä oli ihanassa kunnossa, koskematonta lunta kerros ja sellaista
untuvalunta vieläpä. Ainut vaan että tuuli kunnolla mutta ei sitä
onnessaan oikein edes huomannut :D
Mut nyt meni inspikset kun iskä rupes raivoomaan vaihteeks kännissä että heihei.
perjantai, 3. marraskuu 2006