Ehkäpä meikäläisen kunnonkohotusprojekti voisi vihdoinkin alkaa tuottaa
tulosta kahden vuoden tuloksettoman ajan jälkeen? Äippä nimittäin
varasi joka tiistaiksi sulkapallovuoron yhdestä paikasta ja torstaisin
mennään sitten äipän kanssa jumppaan, en kyllä tajunnut kysyä mikä
jumppa ja monelta ja missä kun olin niin innoissani uutisen
saapumisesta! Ja tuohon päälle vielä jos lisäisin ainakin maanantaisin
suoritettavan tallille polkemisen (siksi maanantaisen että koulu loppuu
jo kahdeltatoista) ja hevosten hoitamisen sekä viikonloppuisen
ratsastuksen heti kun on varaa niin kuntohan nousisi ihan kohisten :D
Ja tietysti maanantaisin ja tiistaisin voisi aamulla käydä
juoksulenkillä kun koulu alkaa vasta yhdeksältä ja viikonloppuisinkin
voisi käydä juoksemassa, sitten päivisin koirien kanssa kävelemässä ja
jos joskus ehtii ja säät sallii niin rullaluistelemaan ja
pyöräilemäänkin voisi mennä ennen kuin talvi tulee. Saa sitten nähdä
miten suuri tai pieni osa tuosta suunnitelmasta toteutuu.. Ainiin,
lihaskunto kotosalla pari kertaa viikossa unohtui listasta.
Lisäksi urani jyrsijäkasvattajana voisi mahdollisesti alkaa vuoden tai
parin sisällä: äiti lupasi että saan ne gerbiilit joista olen niiniin
monta vuotta haaveillut! Mailasin eilen eräälle Lieksalaiselle
kasvattajalle ja nyt odottelen innolla tietoa milloin häneltä olisi
poikasia syntymässä. Ja äippä lupasi että terraario tehdään heti kun
gerbiilit on tiedossa, siihen tekemiseen kun ei pitkään mene. Sitten
suunnitelmissa olisi käyttää pikkuisia niiden aikuisiksi kasvettua
näyttelyissä ja jos sattuisivat saamaan laatu 1 -palkinnon niin voisi
hankkia pari gerbiiliä lisää ja teettää poikasia, ruveta vaikka
kasvattajaksikin sitten joskus. Tällä hetkellä ongelmana on gerbiilien
sukupuoli, otanko tyttöjä vai poikia? Väritoiveena olisi honey fox,
joskin jos ei keltään sellaisia myytäviä löydy niin kyllä muukin
kelpaa.
Valkonkin näyttelyttämistä olen tässä miettinyt, pet-luokassa
tietystikin kun ei edes rotua tiedetä varmaksi. Vielä kesällä ajattelin
että tahdon ehdottomasti Valkon poikasen itselleni, jatkaisin siis
Valkon emon Noiseten sukua, mutta puput.netissä kun luin keskustelua
risteytyskaneista niin tuumin vain että olisiko se sittenkään hyvä
idea, ostaisiko kukaan risteytyskania hyvään kotiin ilman että se
hylättäisiin? Toisaalta ostinhan minäkin ja moni tuttunikin omistaa.
Mutta silti pelottaa ja inhottaa ajatus että minun kasvattamani, minun
kanini poikanen hylättäisiin, sen hoitoa laiminlyötäisiin.. Mutta eikös
rotukaneillekin voi käydä aivan yhtä huonosti?
Heh, olisikohan minusta sittenkään minkään eläimen kasvattajaksi kun
koko ajan pelkäisin että omistaja hylkää poikasen tai hoitaa huonosti
jne? Kuvittelen selvästikin että olen ainut ihminen tällä maapallolla
joka osaa eläimiä hoitaa, hohhoijaa tätä itserakkautta.
torstai, 31. elokuu 2006