Ehkäpä meikäläisen kunnonkohotusprojekti voisi vihdoinkin alkaa tuottaa tulosta kahden vuoden tuloksettoman ajan jälkeen? Äippä nimittäin varasi joka tiistaiksi sulkapallovuoron yhdestä paikasta ja torstaisin mennään sitten äipän kanssa jumppaan, en kyllä tajunnut kysyä mikä jumppa ja monelta ja missä kun olin niin innoissani uutisen saapumisesta! Ja tuohon päälle vielä jos lisäisin ainakin maanantaisin suoritettavan tallille polkemisen (siksi maanantaisen että koulu loppuu jo kahdeltatoista) ja hevosten hoitamisen sekä viikonloppuisen ratsastuksen heti kun on varaa niin kuntohan nousisi ihan kohisten :D Ja tietysti maanantaisin ja tiistaisin voisi aamulla käydä juoksulenkillä kun koulu alkaa vasta yhdeksältä ja viikonloppuisinkin voisi käydä juoksemassa, sitten päivisin koirien kanssa kävelemässä ja jos joskus ehtii ja säät sallii niin rullaluistelemaan ja pyöräilemäänkin voisi mennä ennen kuin talvi tulee. Saa sitten nähdä miten suuri tai pieni osa tuosta suunnitelmasta toteutuu.. Ainiin, lihaskunto kotosalla pari kertaa viikossa unohtui listasta.

Lisäksi urani jyrsijäkasvattajana voisi mahdollisesti alkaa vuoden tai parin sisällä: äiti lupasi että saan ne gerbiilit joista olen niiniin monta vuotta haaveillut! Mailasin eilen eräälle Lieksalaiselle kasvattajalle ja nyt odottelen innolla tietoa milloin häneltä olisi poikasia syntymässä. Ja äippä lupasi että terraario tehdään heti kun gerbiilit on tiedossa, siihen tekemiseen kun ei pitkään mene. Sitten suunnitelmissa olisi käyttää pikkuisia niiden aikuisiksi kasvettua näyttelyissä ja jos sattuisivat saamaan laatu 1 -palkinnon niin voisi hankkia pari gerbiiliä lisää ja teettää poikasia, ruveta vaikka kasvattajaksikin sitten joskus. Tällä hetkellä ongelmana on gerbiilien sukupuoli, otanko tyttöjä vai poikia? Väritoiveena olisi honey fox, joskin jos ei keltään sellaisia myytäviä löydy niin kyllä muukin kelpaa.

Valkonkin näyttelyttämistä olen tässä miettinyt, pet-luokassa tietystikin kun ei edes rotua tiedetä varmaksi. Vielä kesällä ajattelin että tahdon ehdottomasti Valkon poikasen itselleni, jatkaisin siis Valkon emon Noiseten sukua, mutta puput.netissä kun luin keskustelua risteytyskaneista niin tuumin vain että olisiko se sittenkään hyvä idea, ostaisiko kukaan risteytyskania hyvään kotiin ilman että se hylättäisiin? Toisaalta ostinhan minäkin ja moni tuttunikin omistaa. Mutta silti pelottaa ja inhottaa ajatus että minun kasvattamani, minun kanini poikanen hylättäisiin, sen hoitoa laiminlyötäisiin.. Mutta eikös rotukaneillekin voi käydä aivan yhtä huonosti?

Heh, olisikohan minusta sittenkään minkään eläimen kasvattajaksi kun koko ajan pelkäisin että omistaja hylkää poikasen tai hoitaa huonosti jne? Kuvittelen selvästikin että olen ainut ihminen tällä maapallolla joka osaa eläimiä hoitaa, hohhoijaa tätä itserakkautta.