Aurinko, perhonen:
sulava hanki.
Teki puron
maahan loi
aurinko.
Paistaako pitkään
vuosien päästä
satojen?

Paistakoot Tiinalle ainakin, sinne päin haliruttu (ja yhtä monta takas ;D)

iskä: *kitkit viinaa ahneeseen suuhun, alkoholisoituneisiin aivoihin ja ylisuureen mahaan* "p******, v****, s******, h******* antakaa apinat, te typerät ihmiset minun kertoa elämäntarinaani sillon p****** kun minä haluan v****!"

minä: "voisitko mahdollisesti olla hiljempaa ja kertoa sitä elämäntarinaasi sillon kun mie en yritä keskittyä telkkarin kattomiseen?"

iskä: "en v**** voi! Aina kun minä yritän kattoa telkkaria niin kyllä h******* sillon kailotetaan niin paljon kun suusta lähtee, mutta entäs sillon kun minä yritän jotain kertoa niin ollaan että "hyshys hiljaa nyt, ei pihahdustakaan"!!"

minä: *äärettömän turhautumisen, suuttumuksen ja raivon aiheuttama naurupurkaus johtuen siitä etten uskalla lyödä tai potkaista isää tai sanoa hänelle yhtä pahasti kuin saatan sanoa kun hän (se) on selvin päin, eikä lähellä myöskään ole mitään minkä voisi paiskata täysillä seinään niin että se menisi rikki*

iskä: *vetäen naurustani johtopäätöksen että minä pidän hänen huutamisestaan, kännisestä naurustaan ja kiroilemisestaan ja siitä että hän puuttuu asioihini, aloittaa typerien, alle nelivuotiaan tasoisten kommentien ja kysymysten tekemisen ohjelmasta jota olen katsomassa*

minä: *turhautuen ja raivostuen entistä enemmän, nauru yltyy..*

iskä: *kuvitellen tyttärellään olevan hauskaa ja kaiken olevan hyvin, kertoo lisää älyvapaita ja kaksimielisiä juttuja*

About half an hour later:

iskä: *nukkuen täysin tyytyväisenä ja lapsensa naurusta iloinneena omassa sängyssään ja nähden kauniita unia. Kuorsausta*

tytär: *istuu omassa huoneessaan sängyllä peiton alla, miettien miksi hänellä on sellainen isä, mikä hänessä on mennyt vikaan ja miksi elämä teki sen juuri hänelle. Itkee hiljaa ettei vain kukaan kuulisi, niistää nenäänsä entisestäänkin läpimärkään nenäliinaan kun ei uskalla hakea uutta peläten että isä tai äiti herää. Yöhän siinä menee*

Äiti koko ajan taustalla yrittäen tyynnytellä molempia, mutta epäonnistuu siinä täysin. Mutta se ei ole hänen vikansa. ^^

Tämä ei ole teiniangstia, ei toisesta vatutuksesta johtuvaa purkautumista, vaan juuri sitä elämää jota elän joka viikko, normaalisti perjantaisin, tällä kertaa pääsiäisen kunniaksi torstaina. Vaihdetaanko? Kyllä kiitos. Ja sitten ihmiset ihmettelevät miten joku minun ikäiseni voi olla absolutisti. Niin.

Anteeksi, minun pitäisi lukea englantia kun en osaa ja huomenna on koe. MUTTA KUN kauhishirvittelen sitä soittoa ja odottelen suklaamunaa saapuvaksi kaupasta. Tilattu maitosuklainen ja iso. Ja anteeksi vielä, myönnettäköön etten usko enää pääsiäiskukkoihin jotka munii suklaamunia. Ois se kyllä kivaa mutku veli paljasti mulle jo pienenä ettei se niin mee. Julmaa.

Muok. Johanna soitti ja sano että miun pitää soitella pääsiäisen jälkeen uudestaan. Klup. Einain.com.

Selvästi joku teiniangstinen pikkutyttö keksi tehdä elämästä kirosanan. Sit se vaan huuteli niiku "voi elämä!" sen sijasta että ois huudellu "voi v**** niinq!" Ja sit joku itsemurhakierteen riivama keksi että "ai vitsi, niinhän se onkin". Yea, rait. Paitsi että ei elämää käytetä kirosanana. Se on sellanen.. hmm.. no on se ehkä vähän niinku kirosana, mut sellanen epäsuuttunu epätoivonen. Myönnettäköön etten oo ikinä ymmärtäny tuota "sanontaa", ehkä se johtuu siitä että elämä sittenkin on kirosana ja en ymmärrä muitakaan kirosanoja?

Oi vitsi muuten, en oo ikinä tajunnu että "epätoivoinen" on niinku "toivoinen" mut kielteisenä. Mut eihän "toivoista" käytetä, eiks se oo "toiveikas" tjtn. Paitsi et noi ei oo kyllä synonyymejä. Mietin älyttömän usein miten kaikki kielet on kehittyny. Tai siis lähinnä että miten ihmiset on joskus vuosiavuosia sitten selittäny toisilleen että "what" on yhtä kuin "mitä". Vai onko ne englantilaiset vaan jankuttanu suomalaisille että "what" kun ne ei oo tajunnu kun suomalaiset on selittäny että "tereve, mie oon Jussi tuolta Pohojolasta ja mie kasvatan lehmmii ja nautakarjjoo", ja sitten suomalaiset on tajunnu että englantilaiset ei tajua ja että ne varmaan whatilla kysyy että mitä. Mut siis oikeesti, miten selittää jonkun sanan, vaikka "että"? En mie ainakaan osais, ja sit kun se vielä pitäs osata selittää toiselle sellasilla sanoilla jotka se on jo oppinu. Okei, ehkä se ei sitten tapahtunutkaan ihan parissa päivässä. Mutta siis nykyäänhän amerikkalaisten on vaikka miten helppo selittää suomalaiselle esim. sana "blogi": linkki omaan blogiin ja selitys "this is my blog. It is like a diary, but it's in the internet, and everybody can read it." Sitten suomalainen silleen: "aa, siis toi on niinko sen päiväkirja netissä, eli se on niinko nettipäiväkirja. Jee!" Ja uusi sana on keksitty, tsädääm! So simple nowadays.

Miltäköhän ihmisten puhe on kuulostanu sillon joskus kaaaauan kauan sitten? Onko se ollu sellasta jokellusta vai jotain kielenvääntelyä? Siis siinä vaiheessa kun se ääntely ei enää ollu pelkkää gorillojen kirkumista. Ja kuka on keksiny ees ruveta puhumaan jotenkin muutenkin kuin eläimet miinus ihmiset? Ja miksi? Palatkaamme jälleen aiheeseen jossa pääsen haukkumaan ihmiset kiviluoliinsa kun menivät keksimään nykyisen ällöyhteiskunnan, jonka takia maapallo tuhoutuu kun Jumala suuttuu ja päättää sulattaa kaikki jääalueet. Voiskohan musta tulla seuraava Nooa?

Vau, tää kaakao maistuu ihan jollekin älyttömän ihanalle hedelmälle, mut ei kaakaolle. Vaikka ei tossa oo muuta ku kaakaota ja maitoa. Ehkä en oo ennen osannu sekottaa niitä oikeessa suhteessa, ja nyt kun osasin ni se maistuukin sit oikeelle kaakaolle? Mahdollista, hyvinkin. Paitsi että onko kaakao hedelmä? Eilenkin mietin jonkun rehun vihannesmaisuutta, en kyllä saa millään mieleeni mikä kasvi se oli. Äh, meinasin kirjottaa että "kun muuten on hedelmällisyys (siis tyyliin kun puhutaan siitä onko joku pallo hedelmä vai vihannes) ja vihannesmaisuus, niin miks kasvillisuus tarkottaa ihan muuta?", mut tajusin kirjottaessa että nehän onkin hedelmäisyys, vihannesmaisuus ja kasvikkuus. Tai sitten ei.

Ää, oon parin päivän aikana todennu jo vaikka miten moneen otteeseen et suomen kieli on ihan törkeän hankalaa! Lähinnä sen taivutusmuodot, varsinkin kun tykkään taivutella kaikenlaisia sanoja ihan mutkalle ja kiemuralle ja monikulmakolmioiksi niin ettei kukaan lopulta tajua mistä sanasta olen puhumassa ja mihin sijamuotoon sitä taivuttamassa. Ja mulla on kanssa ongelmia yhdyssanojen kanssa, "kaikenlaisia" yms. on sellasia sanoja mistä en tykkää. Mut silti oon tunkemassa niitä joka paikkaan ja kaikki Suomen äikän opet kiroaa mut.

Kumma juttu, tässä kirjottaessa tulee koko ajan suunnilleen joka sanasta mieleen joku juttu joka sitten pitää kirjottaa, ja kaikki edelliset jutut jää kesken. Oiskohan se sitä "tajunnanvirtatekniikkaa" mistä selittelin äikän kokeessa jotain soopaa? Kuten jo parille ihmisille totesin, että jos en muuten saa pisteitä äikän kokeesta, niin ainakin siitä että aiheutin opelle vuoden naurut niillä termienselityksilläni. Ja bilsankin kokeessa vois ehkä sama toimia, selittelin kysymykseen "mitkä tekijät vaikuttavat sydämen sykkimiseen (en nyt tarkkaan muista kysymystä mut about noin)?" jtn että "pitkällä ihmisellä sydämen pitää sykkiä tiheämmin kuin lyhyellä, koska verta pitää saada pumpattua pidemmälle." Ja sitä rataa, että terve heippa moi. Oisko pitäny lukea? *_______*

Aika monet unelmat lentää roskiin yhden päivän aikana kun ei juuri ratkaisevalla hetkellä sattunut muistamaan sitä piin viidettäkymmenettäkolmatta desimaalia. Se on epäinhimillistä. Niin kuin sekin että pitäisi viimeistään 18-vuotiaana tietää mihin aikoo loppuelämänsä tuhlata. Mitä järkeä siinä on? Ensin käydään peruskoulu että pääsee sinne tiettyyn oppilaitokseen mihin haluaa. Sitten (jos lukiolaisia katsotaan) käydään siellä tietyssä oppilaitoksessa siksi että saisi kivat kirjaimet muutamaan paperiin, saataisiin lesostella niillä naapureille ja sitten taas mennään seuraavaan oppipaikkaan mihin halutaan. Ja sitten taas muutaman vuoden päästä päätetään minne mennään töihin ja tehdään töitä siellä sitten sellaiset yli 30 vuotta. Paitsi että väliin varmaan mahtuu paritkin irtisanomiset ellet vain halua muuttaa Kiinaan töihin. Ja kun on löydetty aina uusi työpaikka ja jäädään lopulta eläkkeelle, niin muututaan katkeroituneiksi vanhuksiksi jotka kiilailee kauppajonoissa ja joilla on niin kova kiire ihan vaan koska se on nykyajan periaate, vaikka tosiasiassa meinataan kuolla tylsyyteen. Siistiä.

Miks miusta tuntuu ettei tollanen elämä oikein houkuttele? Siksi haluankin kuolla ennen kuin pääsen eläkkeelle, uskon että ehdin tehdä kaiken haluamani ennen sitä. Kirjoittaa pari kirjaa, toimia luonnonsuojelijana, pelastaa muutamat löytöeläimet, tulla laihaksi, työskennellä ulkomailla. Niinpä.

Tajusin ettei matikan koe mennytkään niin hyvin kuin aluksi kuvittelin. Noh, mitäs pienistä. Huomenna bilsan koe, koealue 150 sivua, 0 sivua luettuna, tänään vielä ratsastus jossa vierähtää sellaset 3 tuntia, haluan aikasin nukkumaan ja totean aamulla etten ole lukenut bilsaa laisinkaan. Mutta multa menikin inspis opiskeluun kun tajusin että tää kaikki on ihan turhaa, että mä kuolen kuitenkin joskus ja että en halua viettää loppuelämääni jossain laboratoriossa hiiriraukkoja tökkien.

Melko helmi ensi jakso: keskiviikkosin 2 tuntia koulua, torstaisin 4 ja tätä rataa. Maanantai kaheksasta neljään yhdellä hyppytunnilla. Toisaalta harmittaa, kevään jaksot on mulla aina älyttömän helppoja ja sitten ei oo sitä pientäkään motivaatiota. Mutjoo, taidanpa mennä ulos kun saan huoneen siivottua (tai ehkä jo ennen sitä), joskin tulin vasta yli tunnin lenkiltä. Pelkään muuten Suomen tulevan rajavartioinnin puolesta: Onttolan tulevat sotilaat hiihteli metsässä ja ihmetteli että "missäköhän me ollaan?" Heh, tunarit. Ei muuten mutta lentokenttä on alle kilsan päässä ja tie vielä lähempänä. Ja ne hiihti ihan toisen tien vieressä.. ^_____^